Tallipäivä

Harmaarannan ponitallin pihassa oli kova puheensorina. Tallitytöt olivat kokoontuneet talliseinän vierustalla oleville penkeille puutarhapöydän ääreen, jota suojasi valtaisa aurinkovarjo. Pöytä notkui erilaisia mehuja ja herkkullista syötävää. Jupe oli kerrankin ajatellut apureitaan ja tuonut äitinsä uunituoreita syötäviä tallillekin asti! Maisa kertoi eilisestä kommelluksesta Turpon kanssa ratsastuskentällä, Päivi eli Päkä marisi liiasta kuumuudesta, Salla ja Katri suunnittelivat tälle päivälle uittoreissua Harmaarannan järvelle ja Hanna jutteli Artsin kanssa tulevista estekilpailuista.

Hento tuuli pyöritteli hevosten harjoja lempeästi ja hännät huiskivat ittiäisiä pois. Onneksi pollet oltiin kumminkin heti aamusta suojattu ötökkäsumutteella ja sitä sai käydä kokoajan ruiskuttelemassa hevosten ryntäille ja vatsan alle. Kafkan ryntäät ja kaula oli aivan syöty, Päkän hoitoponi Muffe näytti hassulle ufopuvussaan, jota ötökkäloimeksikin kutsuttiin. Tuo kaunis, kimo poni kun oli niin herkkä kesäisin kaikille itikoille... Kirjava Turpo pupelsi heinää huimalla vauhdilla vanavedessä tulevan Remun kanssa. Muut ponit olivat lähinnä metsäpalstan vieressä varjossa, piilossa kuumottavalta auringolta.

"Päkä, ootsä huomannu et Muffe on myynnissä?", Jupe aloitti varovasti keskustelun nyrpeän naaman omistavalta ponitytöltä.

"Sä et oo tosissas! Sä et voi myydä sitä!", Päkä kirkaisi kauhistuneena ja sen silmistä paistoi samaan aikaan viha kuin pelkokin.

"Valitettavasti olen. Muffe tarvitsee huomattavasti enemmän valmentautumista mitä se meiltä saa, ja kun se on niin kykenevä kilpaponi...", Jupe selvitti.

"Älä valehtele! Mä käsken äitin ostaan sen mulle! Mä voin kisata sillä ja valmentautua ja...", poninhoitaja kiljui.

"Mä soitin Päkä teidän mutsille. Ja tarjosin sitä heti. Mut ei teillä kuulemma ole aikaa tai varaa ottaa nyt ponia, kun kauppaketjukin tuottaa vain miinusta", Jupe kertoi.

"Mä pidän äitille puhuttelun! Mä haluan Muffen!", Päkä jatkoi.

"Otahan ihan rauhassa. Muffe ei ole vielä menossa minnekään, vaikka siitä yksi erittäin potentiaalinen asiakas soittikin. Heillä kuulemma on entuudestaankin yksi hevonen ja nyt he tarvitsisivat perheelleen nuorempaa kilpaponia", Jupe hymyili ja jatkoi, "se saisi varmasti siis loistokodin!"

Ponitallin pihassa ei ollutkaan enää iloista puheensorinaa vaan syvä hiljaisuus. Päkä niiskutti hiljaa topinsa helmaan ja mutisi itsekseen jotain. Muut tytöt katselivat toisiaan silmiin ja miettivät, miten piristää allapäin olevaa Päkää. Muffen hoitaja oli tosiaan oikea tulisielu, joten väärän sanan sanominen tähän väliin tietäisi sotaa, tulta ja tappuraa. Harmiksemme Jupe ei kertonut minne tuo valkoinen satuponi lähtisi Harmaarannasta... Ikävähän sitä joka tapauksessa tulisi!

Tallissa alkoi pyöriminen ja hyöriminen, sillä hevoset pitäisi laittaa kuntoon neljältä alkavalle ratsastustunnille. Luvassa oli taas alkeistunti, joten kentälle varustettiin Remu, Max, Marinka, Liekki ja Pipsa. Ponien hoitajat lähtivät hakemaan niitä sisälle varustettavaksi ja minä lupasin hoitaa Remun, kun sen hoitaja oli tällä hetkellä ulkomailla viettämässä lomaa. Remu oli oikein hauska tapaus, kermakarkin värinen risteytysponi, jolla oli tuhkan värinen harjas ja oikeassa etujalassa korkea, yli polven menevä sukka. Muutenkin tuo oli oikein miellyttävä luonteeltaan, alkeisratsastajien lemppari!

Ponit saatiin ajoissa ratsastuskentälle, jonne tuntilaiset ne taluttivat. Ihailevat pikkutytöt rapsuttivat ja lellivät ratsujaan, lärpättivät ja kikattivat. Heillä olisi edessään varmasti oikein hauska ratsastustunti Artsin vetämänä.

"Kikka, eiks ollu aika vaikee tilanne aikasemmin taukonurkalla?", paras ystäväni Maisa kysyi.
"Mmm, oli. Kamalinta olisi jos oma hevonen tai edes hoitoponi myytäisiin!", kauhistelin kun kuvittelin, jos vanhempani päättäisivät myydä Kafkan.
"Niimpä! Turpo nyt tuskin lähtee mihinkään, se on kaikkien lemppari ja sopii kaikille tunneille", Maisa huokaisi tyytyväisenä.
"Hih, totta. Se vähän niin kuin kuuluu Harmaarannan vakikalustoon, se on ollut täällä AINA!", sanoin Maisalle.
"Miten muuten Kafkan jalka?", Maisa kysyi.
"Hyvinhän se. Sitä täytyy vielä pitää vähän aikaa levossa ja kylmätä kunnolla, mutta ei siinä mitään vakavaa ollut kun eläinlääkäri kävi täällä", valaisin ystävääni.

Kafka tosiaan loukkasi laidunnellessa jalkansa, kun Artsin kilpahevonen Chalimar potkaisi sitä. Onneksi siinä ei käynyt tosiaan pahemmin! En olisi kestänyt ajatusta siitä ettei Kafkasta olisi enää ratsuksi... Se on vieläpä niin hyvässä iässä, että meillä on aikaa kilpailla ja keskittyä ratsastustunteihin.

Pian tallikäytävän täytti raudoitettujen kavioiden kopina, kun tuntilaiset toivat poneja sisälle huollettavaksi. Osa tytöistä näytti väsyneiltä ratsastustunnin jälkeen, mutta suurin osa iloitsi hyvin menneestä tunnista ja halailivat ratsukoitaan sydämenkuviot silmissään.