Aamupäivällä lähdettyäni pyöräilemään kohti tallia mietiskelin tulevaa päivää. Nyt jo ilma oli hyvin painostava sekä ahdistava, joten uskoin olevan ukonilman tulevan. Vaikka Kafka onkin perinpohjaisesti rauhallinen ja rehti hevonen ei se voi siltikään sietää ylhäällä pamahtelevaa rajua ukkosta, joka saa tallissakin harjat hyppimään laatikoistaan ulos. Tänään taitaisi edessä olla Kafkan pyydystäminen laitumelta...
Eri väriset sekä kokoiset päät nousivat kuontalosta ylös nopeasti, kun kavioeläimet kuulivat pyörän renkaiden alla soran rapsahtelevan sekä vinkunan polkupyörästä, joka toisti itseään kokoajan sillä poljettaessa. "Hei Kafka!", tervehdin punaista tammaani, joka vain laiskasti huiskaisi hännällään ja keskittyi syömiseen: "Minulla on nyt loma", sanoakseen.
"Heippa Maisa!", tervehdin Turpon omistajaa.
"Hih, hei Kikka! Ajattelinkin juuri sinua, kun taitaa tuo ukonilmakin olla tulossa.. Miten ikinä saammekaan mutapallomme laitumelta?!", Maisa tuskasteli.
"No sanos muuta, Kafka näytti nyt jo niin innokkaalta. Eiköhän me jotain keksitä kuten toissapäiväinen lassoaminen!", naurahdin kovaan ääneen, johon Maisa lopulta yhtyi kikattamaan.
"Hih hih.. Mutta voisin siivota tamman karsinan. Oletko tehnyt jo Turpon hommat?", selvensin mieltäni hieman, vaikka naurunpyrähdykset saivat vedet valumaan silmistäni.
"Äh, en. En ole jaksanut. On niin tuskaisen kuuma ja ahdistava ilma", Maisa tokaisi surullisena.
"Niinpä. Ei taida tulla meidän kyläkauppareissusta ratsain mitään..", huokaisin syvää ja lähdin siivoamaan Kafkan karsinaa Maisan rupatellessa Turpon karsinasta.
Siivilöin talikolla karsinasta likaiset aluset pois ja jätin keskelle kasan hyvää purua kunnes kävin kippaamassa kottarit.
"Huh! Minulla on kuuma ja jano!", marisin tuskaisena.
"Sanos muuta. Istahdetaanko ulos tai tallihuoneeseen kun ollaan siivottu loppuun?", Maisa kysyi.
Nyökkäsin hymyillen vastaukseksi ja lähdin levittämään purut Kafkan karsinaan sekä lisäsin puhtaita. Taidettaisiin hepat ottaa tänään yöksi sisälle jos ei raju ilma yllätä meitä aivan tyystin, mietiskelin ja toivoin, että hevoset saisivat olla yön ulkona, sillä Kafka ei mielellään kuluttaisi aikaansa karsinassa.
Pian istuimmekin Maisan kanssa ulkona päivävarjon alla juoden kylmää omenamehua, joka oltiin tehty Arvalan tilan omista omenoista. Katselin lähes mustia pilviä huolestuneena, joiden takaa yritti kellertävä aurinko pilkistää. Pian auringon kumminkin peitti tumma hahmo, jonka lippis roikkui säälittävästi sivulla.
"No mutta tytöt! Joko on karsinat siivottu ja ruuat laitettu?", tunnistin sen Jupen ääneksi, talliomistajan.
"Äh, karsinat siivottu, mutta ruuat jää myöhemmälle", Maisa inahti laiskahti pyyhkien hikeä käsivarteensa.
"Voi teitä naisia...", Jupe inisi ja lähti saapastelemaan kohti tallia "... tänään ei pidetä tunteja!", hän huusi vielä perään.
"Ei me oltaisi tunnille tultu tänään vaan lähdetty kyläkaupalle yhdessä Turpon ja Kafkan kanssa", kerkesin vielä huutaa Jupen perään ennenkuin saappaan natisevat äänet katosivat ilmastointikoneen hurinaan.
"Phuuh, minä en ainakaan jaksaisi Jupen tuntia! Jouduttaisiin vielä keventää ilman jalustimia", Maisa saneli ja näytti jo valmiiksi kalmankalpealta miettiessään keskiviikon ratsastustuntia.
"Hih, tosin en minäkään. Uittoreissu olisi kiva", mainitsin.
Aivan yllättäen, kuin Turpo heittäisi takapuoltaan, alkoi hirvittävä rankkasade sekä pauke. Juoksimme Maisan kanssa talliin melkoista haipakkaa, ja Jupe nauroi kauhisteleville katseillemme. "Jätetään hevoset ulos, kyllä ne siellä pysyvät", hän vain sanoi ja katosi jälleen toimistoon. Änkesimme hetken päästä hänen peräänsä, ja istuimme kahdelle hetekalle odottamaan ukkosen jyrinän laantumista sekä sateen loppumista.
Loppupäivä kuluikin istuessa toimistossa pyöritellen sormia sekä jutellen litimärkien tyttöjen: Päivin, Sallan, Katrin sekä Hannan kanssa. Raukat olivat olleet matkalla tallille, kun rankkasade oli alkanut, ja he olivat vieläkin aivan kauhusta kalpeina, kun miettivät jos salama olisi iskenyt heidän viereensä: mitä tytöt olisivat silloin tehneet?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti