Kävellessäni tallille kohtaamaan jälleen kerran upeaakin upeamman puoliveritammani sointui askeleistani loskan litinä, joka oli kuin musiikkia ilman lyriikoita. Harmaaksi kevätpäiväksi oltiin sovittu Oresaman, Joksun ja Fridan kanssa maastoreissu. Me yhdessä Jemen ja Joksun kanssa nähtäisiin Viitasaaren kulmassa, jossa huhuttiin olevan pelottava kummitustalo. Ajatus vanhasta, pelottavasta talosta sai kylmät väreet kiirimään pitkin selkäpiitä. Siirsin kumminkin ajatukseni talliin, jonka tarhassa laiduntelisi Kafka-tammani.
Aamusta alkaen oli sade rakoillut, ja näyttänyt meille lupaavan kaunista kevätpäivää, mutta yhä uudelleen aurinko painui unten maille pilviharsojen taakse. Katsahdin tarhoille päin, josta kurkisti monta erilaista hevosenpäätä, mutta etenkin tuo yksi sai kuohumaan sisälläni lämmön ja rakkauden tunnen. Harmollinen hirnunta kaikui pitkin tallipihaa, ja huusin hevoselleni tervehdykset.
Kafka pääsin tovin kuluttua rauhoittumaan talliin ja pakoon polvia myöten hipovasta liisteristä, jonka sade ja lumi oli saanut aikaiseksi. Nojasin karsinan oveen, ja katselin maata hamuilevaa Kafkaa, jolla ilmeisesti oli hieman nälkä.
- Käydään ensin maastossa, sitten saat ruokaa!, hihkaisin hevoselle, ja lähdinkin hakemaan Kafkan varusteita varustehuoneesta.
Punaruunikon hevosen karva kiilteli tallin loistoputkivalaistuksessa, kun minä suin sen läpikotaisin. Odotin niin kovasti kesää, että päästäisiin tästä hurjasta talvikarvan määrästä eroon! Juuri tälläkin hetkellä fleecetakissani leijaili yksittäisiä karvoja, joita olivat silmät ja suut täynnä. Nappasin harjaämpärin päältä vielä keltaisen sienen, jolla harjasin Kafkan kauniin pään läpikotaisin. Nyt se näyttäisi edustavalta myös muiden ratsukoiden edessä.
Tallinnurkilla hyppäsin Kafkan selkään, joka seisoi rehdisti paikallaan odottaen kylkiin painallusta. Säädin vielä satulavyötä tiukemmalle, mutta ilmeisesti Kafka oli toista mieltä. Tamma tarpoi paikallaan roiskuttaen loskaa myöskin minun päälleni, ja sen häntä pyörähteli raskaassa ilmassa. Rauhoittelin tammaa hetken aikaa kunnes sain satulavyön viimeinkin tarpeeksi tiukalle, ja maiskautin sen matkaan. Joksu varmasti jo odottaisi meitä!
Boriksen, Jemen ja Laman kanssa maastoreissu sujui oikein hyvin! Kafkassa vaikuttava täysiverisen kuumuus sai sen välillä pyöräyttelemään häntäänsä sekä sohimaan etujalkojaan eteenpäin. Urmanmutkassa päätimme nostaa laukan, ja laukata rauhallista tahtia tien päähän asti. Onneksemme kukaan hevonen ei ryöstänyt uudessa porukassa, ja iloiset naurunsorinat peittivät tuulenhuminan korvissamme.
Kiersimme Viitajärven kautta kotitalleillemme, ja kaunis järvi oli melkein jo sulaa. Pian vesikuuro yllämme päätti päästää pieniä pisaroita virkistykseksi, jotka osuivat hellästi maahan. Kotimatka jatkui pienen tauon jälkeen, ja päätimme vielä nelistää pienen matkan. Heitimme toisillemme hyvästit, ja matkasin pienen mutkan kautta Kafkan kanssa kotiin.
Tallissa oli tyytyväinen ratsukko muiden touhutessa kilpavarusteiden kimpussa, sillä olisihan huomenna suuripäivä joillekin. Kenttämestaruuden karsinnat olivat alkaneet, ja jokainen viihtyi tallissa omissa oloissaan puunaten hevosia valmiiksi. Minä kaulailin iltamyöhään Kafkan kanssa, joka keinutti päätään sylissäni tuhisten välillä herkästi.
- "Minun on pakko rientää. Kello on jo kahdeksan, ja minun pitää vielä tehdä matematiikan läksyt, vaikka kaikista mieluiten olisin täällä. Mutta isä ja äiti ovat tehneet hyvin selväksi, että ellei koulu mene hyvin, niin sinusta on luovuttava. Sitä en salli tapahtuneeksi! Hei hei rakkaani, ja hyvää yötä", toivotin torkkuvalle Kafkalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti