Sähköä ilmassa

Maisa yritti saada satulaa Turpon selkään, mutta ruuna luimisteli ja näykkäisi keltaisilla hampaillaan.

"Hyi olkoon!", tyttö hyppäsi kauemmas ja oli pudottaa käsistään satulan.

"Mikä sua vaivaa tomppeli? Lopeta heti!" Hevonen luimisteli ja ruskeissa silmissä oli ikävä tuijotus. Hevonen oli jälleen inhottavalla päällä.

"Eikö se tottele?", kuului Jessen  rauhallinen ääni karsinan ovelta.

Poika oli tullut paikalle niin hiljaa, ettei Maisa häntä ollut huomannut. Maisa vilkaisi Jesseä. Häntä pelotti.

"Ei! Mutta Turpo on hurjalla päällä. Älä vaan mene lähelle, ettei se pure sinua. Tässä saa olla henkensä kaupalla.", Jesse hyppäsi karsinaan välittämättä hevosen uhkailuista.

"Minä autan sinua", poika lupasi.

Turpo hyppäsi pystyyn luimistetuin korvin ja naksautti hampaita ilmassa.

"Ole nyt siinä!", Jesse komensi hevosta.

Hän ei pelännyt, vaan syöksyi tytön ohitse ja hyppäsi kiinni hevosen turpaan. Sitä näkyä Maisa ei unohtaisi pitkään aikaan. Turpo näytti pelästyneeltä ja lakkasi luimimasta. Mahtoiko se pelätä vai kunnioittaa Jesseä, Maisa mietti. Hän oli pitkästä aikaa hämmentynyt.

Turpo säikähti ja kävi istualleen, mutta päättäväinen poika roikkui kiinni hevosessa. Eikö Jesse pelännyt hevosen hampaita lainkaan? Maisa ei voinut kuin ihmetellä. Yhdessä kiitävässä hetkessä poika  sitoi kiinni Turpon kalteriin. Sitten hän pyyhki kädet housun takalistoon ja virnisti Maisalle.

"Nyt se on valmis satuloitavaksi. Turpo vain pelotteli sinua."

Tyttö tuijotti ihastuneena Jesseä. Kulkiko Maisa huput silmillä, vai miksi hän ei ennnen ollut huomannut, miten söpö poika oli? Ihan veljensä näköinen. Kummallinen väristys kävi hänen lävitseen. Oli pakko vastata pojan hymyyn, jolla oli kauniit silmät, pohjattoman siniset, kuin kesätaivas...

"Vau!", Maisa sai viimein sanotuksi. "Olet vielä hevosmieskin."

Jesse virnisti, vilkaisi kulmainsa alta pitkään ja meni pois. Maisan piti nipistää itseään, sillä hän tuijotti yhä pojan perään. Oliko pojasta kehkeytymässä teini-ikäinen komistus?

"Tästä talli menee sekaisin", Maisa sanoi.

Hän satuloi Turpon, mutta ei saanut ajatuksiaan irti pojasta. Oliko Jesse tehnyt ensimmäisen valloituksen samaan tyttöön kuin isovelikin?

Tervetuloa Harmaarantaan Slecna!

Tallin takaa nousi kuumottava, kellertävä aurinko värjäten maastot houkuttelevan värisiksi. Viileän yön jäljiltä pihassa leijaili sumua, joka sai Harmaarannan näyttämään maalaisromanttiselta, mutta samalla salaperäiseltä. Tällä tilalla olisi monen monta kerrottavaa tallitytöille kuin muillekin vierailijoille. Ulkona laiduntelevat hevoset odottivat aamuruokiaan kuumeisesti ja ne kiersivätkin kehää laitumen portilla.

"Tänään olisi suuri päivä tulossa, poniset", Jupe leperteli kaviokkaille, jotka viskoivat päätään merkiksi siitä, että nälkä kurni jo vatsaa. "Heh, odottakaahan hetki, avaan ensin vain tämän veräjän...", Jupe mumisi ja silitti vastassa olevan Piretan sileää otsaa. "Mulle tulee uusi kilpahevonen, jolla kilpailemisen kunnia kuuluu Artsille. On se vain pätevä ratsastaja. En ihmettele kuinka Kikka onkin siitä niin innoissaan...", tallinomistaja jatkoi ja jakoi ämpäristä kauroja onnellisille poneille.

Tänään olisi suuri päivä Harmaarannan ponitallilla, kun kermakarkin värinen Senna muuttaisi tiluksille. Tallitytöt puhisivat jännityksestä ja ponitkin vaistosivat sen. Uuden kilpahevosen asuttaminen talliin sai Artsin sukat pyörimään jaloissa, sillä hän tulisi pääasiallisesti kilpailemaan tällä upealla hevostammalla. Englannin länsipuolelta, Shropshiresta muuttava Slecna Ziu olisi pian Harmaarannan pihassa Jupen ajaessa sinistä maastoautoa. Tytöt miettivät kuinka Englannista Suomeen lento olisi mennyt ja minkälainen hevospersoona tallipihassa pian olisi. Jupe on ollut liian salamyhkäinen tämän hevoshankinnan kanssa!

Ei mennyt kauaa, kun kahden aikaan päivällä pihaan kurvasi maastoauto, jonka ratissa oli Jupe. Tuulilasin takaa huomasi jo leveän, onnellisen hymyn. Milloin viimeksi tallinomistajalla olisi ollut noin iloinen katse? Päkä haaveili saavansa uudesta hevosesta hoidokin Muffen myynnin jälkeen. Kikka pyöritteli mielessään uutta hummaa ja Artsia kilpakentillä. Maisa puolestaan pureskeli kynsiään kuten tyttö teki aina, kun häntä jännitti suunnattomasti.

"Tattaraa! Täällä on Slecna Ziu eli Senna", Jupe huusi iloisesti. Artsi meni avaamaan lastaussillan ja takapuomin, jotta hevonen saataisiin laskettua maankamaralle. Ensimmäiseksi tytöt huomasivat tumman, silkkisen hännän.
"Vau, onko se musta!?", Maisa ärähti jännitykseltään.
"Heh tai jos se onkin kimo, jolla on musta häntä?", Jupe naurahti ja iski silmää.
Kotvasen kuluttua Jupen käsissä seisoi valloittavan kaunis, kermakarkin värinen hevostamma. Päkän silmät kiiluivat kirkkaasti, Maisa kiljahti ihastuksesta ja muut tytöt juoksivat silittämään silkkistä Slecnaa. Artsi, hevosen kilpailijana, tutki Sennan runkoa ja rakennetta sekä jalkoja. Ilmeisen hyvälle se vaikutti, kun mies nosti peukkuaan Jupelle ja sanoi:" Hieno. Tällä me kerätään oikea pysti- ja ruusukeseinä!"

Jupe talutti vaaleanpunaturpaisen tamman ruohikkotarhaan, josta se pääsisi tarkkailemaan tallin muita hevosia. Päästessään vapaaksi tarhaan Senna viuhtoi pari kertaa hännällään ja nosti komean ravin. Hetken aikaa se juoksi tarhassaan häntä tötteröllä, pää koreasti ylhäällä ja hirnahteli kimakasti hevostovereilleen. Ei aikaakaan kunnes se laski päänsä kuontaloon ja alkoi nyhtämään vihreää ruohikkoa. Se oli sellainen tutustumisrituaali.