Tallin takaa nousi kuumottava, kellertävä aurinko värjäten maastot houkuttelevan värisiksi. Viileän yön jäljiltä pihassa leijaili sumua, joka sai Harmaarannan näyttämään maalaisromanttiselta, mutta samalla salaperäiseltä. Tällä tilalla olisi monen monta kerrottavaa tallitytöille kuin muillekin vierailijoille. Ulkona laiduntelevat hevoset odottivat aamuruokiaan kuumeisesti ja ne kiersivätkin kehää laitumen portilla.
"Tänään olisi suuri päivä tulossa, poniset", Jupe leperteli kaviokkaille, jotka viskoivat päätään merkiksi siitä, että nälkä kurni jo vatsaa. "Heh, odottakaahan hetki, avaan ensin vain tämän veräjän...", Jupe mumisi ja silitti vastassa olevan Piretan sileää otsaa. "Mulle tulee uusi kilpahevonen, jolla kilpailemisen kunnia kuuluu Artsille. On se vain pätevä ratsastaja. En ihmettele kuinka Kikka onkin siitä niin innoissaan...", tallinomistaja jatkoi ja jakoi ämpäristä kauroja onnellisille poneille.
Tänään olisi suuri päivä Harmaarannan ponitallilla, kun kermakarkin värinen Senna muuttaisi tiluksille. Tallitytöt puhisivat jännityksestä ja ponitkin vaistosivat sen. Uuden kilpahevosen asuttaminen talliin sai Artsin sukat pyörimään jaloissa, sillä hän tulisi pääasiallisesti kilpailemaan tällä upealla hevostammalla. Englannin länsipuolelta, Shropshiresta muuttava Slecna Ziu olisi pian Harmaarannan pihassa Jupen ajaessa sinistä maastoautoa. Tytöt miettivät kuinka Englannista Suomeen lento olisi mennyt ja minkälainen hevospersoona tallipihassa pian olisi. Jupe on ollut liian salamyhkäinen tämän hevoshankinnan kanssa!
Ei mennyt kauaa, kun kahden aikaan päivällä pihaan kurvasi maastoauto, jonka ratissa oli Jupe. Tuulilasin takaa huomasi jo leveän, onnellisen hymyn. Milloin viimeksi tallinomistajalla olisi ollut noin iloinen katse? Päkä haaveili saavansa uudesta hevosesta hoidokin Muffen myynnin jälkeen. Kikka pyöritteli mielessään uutta hummaa ja Artsia kilpakentillä. Maisa puolestaan pureskeli kynsiään kuten tyttö teki aina, kun häntä jännitti suunnattomasti.
"Tattaraa! Täällä on Slecna Ziu eli Senna", Jupe huusi iloisesti. Artsi meni avaamaan lastaussillan ja takapuomin, jotta hevonen saataisiin laskettua maankamaralle. Ensimmäiseksi tytöt huomasivat tumman, silkkisen hännän.
"Vau, onko se musta!?", Maisa ärähti jännitykseltään.
"Heh tai jos se onkin kimo, jolla on musta häntä?", Jupe naurahti ja iski silmää.
Kotvasen kuluttua Jupen käsissä seisoi valloittavan kaunis, kermakarkin värinen hevostamma. Päkän silmät kiiluivat kirkkaasti, Maisa kiljahti ihastuksesta ja muut tytöt juoksivat silittämään silkkistä Slecnaa. Artsi, hevosen kilpailijana, tutki Sennan runkoa ja rakennetta sekä jalkoja. Ilmeisen hyvälle se vaikutti, kun mies nosti peukkuaan Jupelle ja sanoi:" Hieno. Tällä me kerätään oikea pysti- ja ruusukeseinä!"
Jupe talutti vaaleanpunaturpaisen tamman ruohikkotarhaan, josta se pääsisi tarkkailemaan tallin muita hevosia. Päästessään vapaaksi tarhaan Senna viuhtoi pari kertaa hännällään ja nosti komean ravin. Hetken aikaa se juoksi tarhassaan häntä tötteröllä, pää koreasti ylhäällä ja hirnahteli kimakasti hevostovereilleen. Ei aikaakaan kunnes se laski päänsä kuontaloon ja alkoi nyhtämään vihreää ruohikkoa. Se oli sellainen tutustumisrituaali.
Tänään olisi suuri päivä Harmaarannan ponitallilla, kun kermakarkin värinen Senna muuttaisi tiluksille. Tallitytöt puhisivat jännityksestä ja ponitkin vaistosivat sen. Uuden kilpahevosen asuttaminen talliin sai Artsin sukat pyörimään jaloissa, sillä hän tulisi pääasiallisesti kilpailemaan tällä upealla hevostammalla. Englannin länsipuolelta, Shropshiresta muuttava Slecna Ziu olisi pian Harmaarannan pihassa Jupen ajaessa sinistä maastoautoa. Tytöt miettivät kuinka Englannista Suomeen lento olisi mennyt ja minkälainen hevospersoona tallipihassa pian olisi. Jupe on ollut liian salamyhkäinen tämän hevoshankinnan kanssa!
Ei mennyt kauaa, kun kahden aikaan päivällä pihaan kurvasi maastoauto, jonka ratissa oli Jupe. Tuulilasin takaa huomasi jo leveän, onnellisen hymyn. Milloin viimeksi tallinomistajalla olisi ollut noin iloinen katse? Päkä haaveili saavansa uudesta hevosesta hoidokin Muffen myynnin jälkeen. Kikka pyöritteli mielessään uutta hummaa ja Artsia kilpakentillä. Maisa puolestaan pureskeli kynsiään kuten tyttö teki aina, kun häntä jännitti suunnattomasti.
"Tattaraa! Täällä on Slecna Ziu eli Senna", Jupe huusi iloisesti. Artsi meni avaamaan lastaussillan ja takapuomin, jotta hevonen saataisiin laskettua maankamaralle. Ensimmäiseksi tytöt huomasivat tumman, silkkisen hännän.
"Vau, onko se musta!?", Maisa ärähti jännitykseltään.
"Heh tai jos se onkin kimo, jolla on musta häntä?", Jupe naurahti ja iski silmää.
Kotvasen kuluttua Jupen käsissä seisoi valloittavan kaunis, kermakarkin värinen hevostamma. Päkän silmät kiiluivat kirkkaasti, Maisa kiljahti ihastuksesta ja muut tytöt juoksivat silittämään silkkistä Slecnaa. Artsi, hevosen kilpailijana, tutki Sennan runkoa ja rakennetta sekä jalkoja. Ilmeisen hyvälle se vaikutti, kun mies nosti peukkuaan Jupelle ja sanoi:" Hieno. Tällä me kerätään oikea pysti- ja ruusukeseinä!"
Jupe talutti vaaleanpunaturpaisen tamman ruohikkotarhaan, josta se pääsisi tarkkailemaan tallin muita hevosia. Päästessään vapaaksi tarhaan Senna viuhtoi pari kertaa hännällään ja nosti komean ravin. Hetken aikaa se juoksi tarhassaan häntä tötteröllä, pää koreasti ylhäällä ja hirnahteli kimakasti hevostovereilleen. Ei aikaakaan kunnes se laski päänsä kuontaloon ja alkoi nyhtämään vihreää ruohikkoa. Se oli sellainen tutustumisrituaali.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti